Tiiättekste sen, kun ikävöitte jotain tiettyä aikaa? Jotain joka ei ees tapahtunu kovin kauaa sitten? Jotain joka tuntu niikun se olis ollut ihan äsken? Jonka muistoihin ja sen ajan musiikkeihin palaaminen on lohduttavaa mut myös ahistavaa? Mul on just tää. Kaipaan viime vuotta. Kaikki ei sillokaa menny iha putkeen mutta jotain erilaista siinä oli. Opin asioit elämäst ja itestä yhtäkkiä tosi paljon ja mul oli hyvii päivii. Ja sit oli yks tyyppi johon saatoin luottaa ja jonka kaa mul oli hauskaa, ja jonka tapaamist ootin suunillee joka päivä. Se ei ollu niikun "kaveri" se ei ees oo mun ikäne, mutta ei sil välii sen kaa vaa oli hauskaa. Sillon en murehtinu näin pienistä asioista kun nyt, en tarttunu joka ikisee asiaan ja pyöritelly sitä liikaa mieles. Aika kultaa kyllä muistot, mutta en valehtele kun sanon et mulla oli hyviä päiviä, ja tavallaan enemmä tekemistä kun oli kerhoja koululla ja niis oli ihan parasta. Sillon "uskalsin" olla ilonen, eikä sitä pilannu iha pienimmät murheet niikun nykyää ja näi on ollu jo pitkään
Ahistaa että siitä ajasta on jo vuosi ja koht sillo tapahtuneist jutuist tulee olemaan vuosi. Ahistavaa kun tietää et jostaki hyväst jutust on vuosi, ja sit sen päivän jälkeen vaa aina tietää et "nyt on vuosi ja 1 k nyt vuosi ja 3 k.." Ja se jää vaa etäämmäks. Tiiän että pitäs "unohtaa" se ja yrittää jatkaa, ja olla viel ilosempi kun sillon mutta vaikka moni asia on nyt niikun sillon, ja tää vuosi on niiku "jatko-osa" viime vuodelle, moni asia on kuitenki eri taval ja en kai oo enää väleis ton tyypin kaa jost kerroin tuol. Mitää pahaa ei tapahtunu mut se kai ajatteli silleen. Nään sitä nykyäänki mut must tuntuu etse välttelee mua, ja se vituttaa aika paljon ja ahistaa ja kaikki hyvät muistot sen kanssa on kyl arvokkait mutta samal ne tuntuu turhilt koska ihaku se tyyppi ei oiskaa ollu nii mukava kun sillo oli/vaikutti olevan.
Tämmöne avautuminen, jos joku luki tän ni kertokaa teki onks teil tälläsiä ja kui paljo ne teit ahistaa/vituttaa tai onks teille käyny silleen et menny välit "Ilman syytä" tai et joku pitkään kivalt vaikuttanu ei ookaa niin kiva oikeesti?
Eleanor Rigby died in the church and was buried along with her name, nobody came.